Moro, mun nimi on Daniel Eskola, ja olen tavallinen 27-vuotias tamperelainen. Vapaa-aikani koostuu pääosin urheilusta. Jalkapallo, jääkiekko ja sali ovat lähimpänä omia mielenkiinnon kohteitani. Olen aina pitänyt myös säästämisestä, ja sitä kautta sijoittamisesta on tullut harrastus.
Edellä mainitsemani asiat ovat johtaneet tähän pisteeseen. Reilu viisi vuotta toimin päätoimisena hierojayrittäjänä. Perustin Hyvinvointi Eskola yrityksen vuoden 2020 loppupuolella, ja olen siitä edelleen ylpeä. Harrastelen edelleen hierontaa, ja olen aina sanonut: “Tulen aina olemaan enemmän tai vähemmän hieroja.”
Viime vuonna, 2025, sain idean. Lähdetään yrittämään kiinteistönvälitystä. Tämä on tarina siitä, miten minusta tulee yksi Pirkanmaan parhaista välittäjistä.
Mutta miksi kiinteistönvälitys? Kesällä 2023 minulla oli asiakas, joka kysyi minulta: “Voisitko vilkaista tätä myynti-ilmoitusta?” Vilkaisin ja luin ilmoituksen läpi. Huomasin ilmoituksessa, että siihen olisi voinut kirjoittaa: “Partolan liikekeskus alle kilometrin päässä ja bussipysäkki alle puolen kilometrin päässä.” Ilmoituksessa oli ilmoitettu tarkat metrit. Tämän jälkeen asiakkaani sanoi minulle, että sinun pitäisi olla kiinteistönvälitysalalla. Tästä sain kipinän aivolohkooni, ja se jäi hautumaan sinne.
Mennään ajassa toukokuuhun 2025. Kaikin puolin hirveä kuukausi. Työt eivät oikein maistuneet, ja oli sitä sun tätä. Tuli ensimmäistä kertaa yrittäjäurallani pari hiljaisempaa viikkoa. Olin kypsytellyt ajatusta alanvaihdosta jonkin aikaa, mutta en tosissani. Kova hintojen nousu ja YEL-vakuutus alkoivat käydä hermoille. Vertauskuvana yksinyrittäjänä käytännössä asiat menevät siten, että heität uimataidottoman järveen ja sanot: ui. Asian kuin asian kanssa sinun pitää yksin selviytyä ja selvittää asiat.
Minulta ovat välillä asiakkaat kysyneet, että mitä tekisit, jos et tekisi tätä. Vastasin: kiinteistönvälitystä, koska se työ on niin yrittäjähenkistä ja siinä saa olla ihmisten kanssa tekemisissä kuten hierojan ammatissa. Toinen ammatti, jonka vastasin perään, oli automyyjä. Tiesin, että kiinteistönvälitysala on yksi vaikeimmista ja raadollisimmista myyntialoista. Kenties jopa yksi vaikeimmista ammateista ylipäätään.
Maanantaina 26.5.2025 päätin lähettää hakemuksen kahteen kiinteistönvälitysketjuun, Kiinteistömaailmaan ja Remaxille. Kun olin lähettänyt hakemuksen, mietin vain, että ei tässä mitään menetä. Jälkeenpäin vain harmittaa enemmän, jos tätä korttia ei katso. Samalla tavalla toimin, kun perustin Hyvinvointi Eskolan. Illanistujaisissa löin vain kättä päälle vuonna 2019 keväällä hyvälle kaverille, että ensi vuonna minulla on firma! Kiikkustuolissa sitten harmittaa, jos vain jämähti paikalle. Työtä kuitenkin pitää itse lähes hautaan asti tehdä, joten on hyvä tehdä työtä, josta tykkää.
Kiinteistömaailmalta ei koskaan vastattu mitään. Remaxin kanssa asiat etenivät yllättävän nopeasti. Lyhytmuotoisen videoesittelyn jälkeen sain kutsun Remax Centerille työhaastatteluun! Olin kohdannut paljon ihmisiä, joten minua ei edes oikein työhaastattelu jännittänyt, vaikka edellisestä oli jo reilusti aikaa.
Haastattelun aika tuli, ja muita muistikuvia minulla ei oikein ole ensimmäisestä haastattelusta kuin se, että tämä kuulostaa ihan hieronnalta, mutta vain “asiakas” on asunto. Toisessa haastattelussa kävin juhannuksen jälkeen. Sieltä mieleen jäi, että käytiin ostotoimeksiantoa läpi ja yleisesti sitä, mitä ala pitää sisällään.
Kolmas haastattelu oli 16.7. Muistan, kun vastaava hoitajamme oli myös haastattelemassa, ja kauppasin siinä jo yrityksen nahkasohvia hänelle. Jälkeenpäin hän ostikin ne. Viimeiset sanat yrittäjä sanoi minulle: “Kyllähän mä sun kanssa haluan ehdottomasti tämän kortin katsoa.”
Palasimme asiaan elokuun 21. päivä. Muistan, kun yrittäjä kysyi minulta, että milloin haluat aloittaa. Sanoin, että minulle onnistuu koska vain, että sopeudun tilanteeseen kuin tilanteeseen. Liiketilan irtisanomisessa oli kolmen kuukauden irtisanomisaika. Juha tokaisi, että mitä jos aloitetaan 1.9., ja olin heti, että sopii.
En oikein alkuun rekisteröinyt, että minulla oli edessäni viimeinen viikko täysipäiväisenä hierojayrittäjänä. Ajatukseni olivat ensimmäisenä, että voinko mä tehdä näin? Kuka mun asiakkaat hieroo? Tuotanko pettymyksen? Aloin välittömästi painia näiden ajatusten kanssa. On aivan eri lähteä palkkatyöstä pois kuin se, että lopetat yritystoiminnan. Olin kuitenkin suurimman osan työelämästäni identifioinut itseni koulutetuksi hierojaksi / yrittäjäksi.
Romahdin täysin. Ratkaisu tuntui oikealta, mutta silti se riipaisi, ja lujaa. Samana päivänä vein saksalaisen kaverini katsomaan pesäpalloa ensimmäistä kertaa. Sain edes hetkeksi ajatukseni pois töistä.
Seuraava kysymykseni oli, että miten ilmoitan asiakkailleni, että lopetan. Sosiaalinen media oli nyt varmaan paras vaihtoehto, ja ihan tekstiviestin lähettäminen vakioasiakkaille. Tekstiviesti lähti noin sadalle, ja totta kai jokaiselle personoidusti. Välitin aidosti asiakkaistani.
Kirjoitin varmaan tunnin kiitostekstiä Instagramiin ja Facebookiin. Tunteet olivat pinnassa, eikä kyyneliltä vältytty. Edelleen meinaa tippa tulla linssiin, kun ajattelen sitä hetkeä. Kylmät väreet tulevat tälläkin hetkellä. Korostan silti, että ratkaisu oli oikea.
Kirjoitin alussa, että tämä tarina kertoo siitä, miten minusta tulee yksi Pirkanmaan parhaista välittäjistä. Jokainen voi arvioida itse, mikä määrittää parhaan. Minulle se merkitsee sitä, että voin olla luottamuksen arvoinen, avoin ja rehellinen sekä hoitaa jokaisen kohteen aina niin hyvin kuin pystyn. Positiivinen ote työhön ja intohimon näkyminen alaa kohtaan.
Matka on pahasti vielä kesken ja hyvin alussa.
Nykyhetki
Olen ollut pian alalla vuoden. En tosin laske ensimmäistä kolmea kuukautta siihen, koska minulla menee heti aikaa, että omaksun asioita oikeasti. Paljon uutta tietoa meikäläisen aivolohkoon, mutta mielenkiintoista. Vieläkin on asioita paljon opittavana, mutta ei Roomaakaan rakennettu viikossa.
Kuvailisin kiinteistövälitysalaa matkana, joka on kuin hyvä osakekurssi. Koko ajan käyrän pitäisi pitkällä aikavälillä osoittaa ylöspäin, mutta matkalla tulee varmasti niin sanottuja dippejä. Ne ovat pörssimaailmassa niitä ostopaikkoja ja tällä alalla hetkiä, jolloin miestä mitataan ja katsotaan, uskotko omaan visioon vai et. Tämä työ on erittäin rankkaa, eikä jokaisesta tähän ole. Pitää kestää painetta ja epävarmuutta. Se ei toki minulle uutta ole, koska olen tottunut yrittäjänä elämään epävarmuudessa. Henkilökohtainen talous on oltava sellaisessa kunnossa, että kestät ottaa nollakuukausia alkuun.
Alku on ollut omasta mielestä ihan jees. Tottakai paremmin voisi mennä, toki huonomminkin voisi mennä. Ehdottomasti vaikein asia tällä alalla on saada kohteita. Kun ei ole mitään nimeä, moni varmasti miettii, että ei toi nuori mistään mitään tiedä yms. Kuvailisin välitysalan alkua enemmänkin hankintatyöksi kuin myyntityöksi. Oikeastaan joka päivä on mielessä, mistä saada uusia kohteita? Moni muukin varmasti alalla oleva miettii tätä asiaa. Onneksi meidän Remax Center on täynnä loistavia kollegoita, jotka ovat auttaneet paljon. Nöyrä kiitos jo nyt jokaiselle kollegalle. Toivottavasti minäkin saan tulevaisuudessa auttaa alalle pyrkiviä.
Tulen kirjoittamaan tätä blogia aina yön pimeillä tunneilla. Silloin tuntuu, että saan tekstiä aikaiseksi eniten. Luonnollisesti blogi tulee keskittymään kiinteistönvälitysalaan. Tulen avaamaan erilaisia termejä ja pohtimaan erilaisia näkökulmia tietyissä asioissa avoimesti ja rehellisesti.
Tervetuloa seuraamaan blogia!
